Syntymäpäiväsi kiinnostaa minua

By Chris Brogan

Jos olen rehellinen, niin äitini syntymäpäivän ei tarvitse kiinnostaa sinua, eikä sinun tarvitse välittää siitä. Entäpä sitten muiden ihmisten syntymäpäivät, noin niinkuin yleensä? Minun mielestäni ne ovat vallan maino tapa osoittaa välittämistä niitä ihmisiä kohtaan, joiden kanssa olet tekemisissä.



Erityisen siistiä tämä välittäminen on silloin kun kyseinen ihminen kuuluu yhteisöösi.Useimmat meistä voivat käyttäytyä niin, että heidän synttäreillään ei olisi muka merkitystä, mutta usko pois, useimmille syntymäpäivä on yksi vuoden tärkeimmistä päivistä.

AUTOMAATIO ON SYVÄLTÄ

On hienoa, että Facebook ja Google+ tarjoavat mahdollisuuden yksinkertaiseen nappulan painamiseen, joka lähettää synttärionnittelut automaattisesti eteenpäin. Ja hienoudella tarkoitan tässä tapauksessa sitä, että se on oikeasti aikalailla perseestä. Tämä on vähän sama, kuin se kun ostaa rakkaalleen Ystävänpäiväkortin ja jättää sen allekirjoittamtta. Tai sama juttu, kuin se, että minun puhelinvastaajani soittaisi sinun puhelinvastaajallesi.

Mitä voisit sitten tehdä toisin? Haluatko oikeasti tietää?

Varaa itsellesi muutama ylimääräinen minuutti ja kirjoita henkilökohtainen onnitteluviesti (tai jos haluat todella hämmärstyttää lähetä käsinkirjoitettu kortti!). Ero on valtava ja ihmiset muistavat eleesi aivan eri tavalla. Jos jäät odottelemaan kirjettä minulta, älä odota pidempää, sillä siihen voi mennä tovi.

ÄLÄ TYYDY VAIN SYNTYMÄPÄIVIIN

Käytätkö LinkedIn:ä? Päivitysvirta ja kontaktinäkymät ovat aivan loistavia! Arvaa miksi? Koska kuka tahansa kontakteistasi voi kertoa pienten päivitystensä avulla vaikkapa sijaintinsa, jonka ansiosta voit mennä pelipaikalle onnittelemaan päivänsankariystävääsi.

Entä haluatko todella järisyttää universumia?

Käytä pieni hetki aikaasi siihen, että kytket tämän tuttusi yhteyteen jonkun toisen tuttusi kanssa. (Esimerkkinä vaikkapa Tuomo, joka tietää tärisyttävän paljon käyttäjäkokemuksien suunnittelusta ja Markus, joka osaa tehdä monikanavavisioista näkyviä omien taiteilijalahjojensa ansiosta).

PIDÄ MONCHUSTA HUOLTA

Näin meidän pitäisi ajatella ja toimia. Meidän pitäisi käyttää päivittäin vähintään parikymmentä minuuttia siihen, että mietimme niitä ihmisiä, joita tunnemme ja mietimme myöskin “kenet sellaiset tunnen, jolle voisin esitellä ____?” tai mietimme sitä “kenen kanssa voisin kontaktoitua vaikka vaan sanoakseni moi?”

Meillä kaikilla on taipumus pienentää piirejämme, kun meidän pitäisi laajentaa niitä. Kaikille ei ole luontaista laajentaa omaa kontaktipiiriään, mutta kaikki voivat saattaa ihmisiä toistensa pariin. Eikä tähän tarvita mitään hyötymisnäkökulmia. Riittää, että ihmiset voisivat sopia toistensa seuraan.

Meidän ei tarvitse itse ottaa päänsärkyä siitä tykkääkö joku jostakusta muusta, voimme jättää tämän heidän itsensä päätettäväksi. Se mistä meidän kannattaa olla hieman huolissaan on se, jos yhteisömme sisällä kontaktit eivät virtaa jouheasti.

~ Chris Brogan, We are not Robots ~