An nyoung! Nyt mennään vähän korkealla ja kovaa, mutta lupaan, että joukossa on jotain ihan oikeasti hyödyllistä. Niin ja tämä tervehdys oli koreata, jos onnistuin. : ) Katsoin eilen dokumenttia Baghdadilaisesta hevibändistä , joka on yksi Irakin ainoita lajissaan, toistaiseksi. Jossain kohdin näiden vesseleiden piti laittaa kimpsut ja kampsut nippuun ja muuttaa itsensä Syyriaan, koska sota äityi hieman liian pahaksi, ja toisaalta olo kotikulmilla kävi ahdistavaksi ihan senkin takia, kun kukaan ei tuntunut ymmärtävän hevimetallista yhtään mitään. Eli kaverit vaihtoivat maisemaa Damaskukseen, jotta elämisen edellytykset paranisivat edes hieman. Firas, bändin basisti kertoi miten vaikeaa alusta aloittaminen on. Siinä missä Irakissa tunsi hyvin millaista on olla täysi nolla Damaskuksessa päästiin pakkasen puolelle, eli oleminen oli enemmänkin epäolemista. Kavereille, joille päivittäinen improvisointi niin kamojen kuin sähkökatkojenkin kanssa on tuttua, kuolemanpelko ja eläminen tais...