Erään kerran Oslossa löysin itseni seisoskelemassa jonkun nimettömän kaupan edessä, joka oli itseasiassa aika lähellä sitä paikkaa missä Nobelitkin jaetaan. (Kuulostaapa hyvältä avaukselta?) Minulla on kuumaa sitruunavettä kahvin tai teen sijasta. Entä sinulla? Tämä äsken mainitsemani kauppa siis myi kaikenlaista turistitavaraa: peikoista Norjan lippuihin ja viikinkikypäriin. Taskuni olivat pullollaan Kruunuja (siis Norja-rahaa) ja minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mikä niiden oikea arvo ja vaihtokurssi oli, joten minulta olisi voinut vallan veloittaa enemmän kuin kohtuullista, sillä etsiskelin jotain tuliaisia lapsilleni. Tästä pääsenkin siihen ihmeelliseen juttuuni. Kukaan ei tullut palvelemaan minua. Henkilökunta pysytteli visusti tiskinsä takana. Joten, jatkoin matkaani ja ostin jotain sälää jostain nimettömästä lentokenttäkaupasta, joka luonnollisesti on juuri niin helposti muistiinpainuva, kuin olettaa saattaa.
Ajatuksia myynnistä