Kysy, kuuntele, innostu ja ideoi

Istuin eilen pienessä kakkupuodissamme. Puodin ohitse kulki monta ihmistä. Muutama poikkesi sisäänkin. Jokaisella kerralla olin iloinen. Hymyilin. Mutta annapa kun ensin kerron tässä kohdin yhden mielestäni merkittävän asian.

Epäilen itse, että tämän asian merkitys on isompi, kuin juuri nyt uskallan myöntää ääneen. En ollut puodissamme töissä rahan vuoksi. Olin siellä töissä siksi, että se on hauskaa.
Olin töissä siksi, että se on hauskaa. Kuulostaapa tämä ääneen sanottuna pelottavalta. Eikö vapaa-aikaa voisi viettää jotenkin muuten? Sinä varmaan vietät vapaa-aikaasi harrastustesi tai kavereidesi parissa? Ehkä perheesi parissa?

Minä olen nyt sitten vain syntynyt tällaisten tähtien alla. Meillä kaikilla on vikamme. Minullakin. Onneksi takuu on vielä voimassa:). Joku sanoi joskus, että vitsien ja sarkasmin kanssa pitää olla varovainen. Ai miksikö? Koska yleensä hyvääkin tarkoittavat asiat kääntyvät päälaelleen.

Palataanko silti hetkeksi kakkupuotiin? Hymyyn. Ja asiakkaisiin?

Jotenkin olen välillä ajautunut sille inhottavalle sektorille, jossa oman erinomaisuuden ja osaamisen korostamisesta tulee itseistarkoitusta. Nyt en toivottavasti mene.  Jos jaksat kuunnella, kerron sinulle sen mitä tästä kokemuksesta jäi mieleen. Haluatko kuunnella?

NAAPURIN KAUNIIT VAIMOT

Olen ollut puodissa töissä aika monta kertaa. Olen oppinut kaikenlaisia juttuja leivontaan ja leivontavälineisiin liittyen. Et varmaan usko? Usko pois. Niistä riittäisi juttua vaikka kuinka pitkästi.

Sokerimassat: punainen ja oranssi saattavat aiheuttaa ylivilkkautta (E-koodit you know). Sulatettavat karkkimassat: sisältävät heraa ja maitojäämiä, eli ei laktoosiallergikoille. Tulostettavat kakkukuvat: ei tunnettuja allergeeneja, eli näillä voi juhlia aamuun asti.


Tuotteisiin liittyvät jutut oppii lukemalla. Ihmiset ovat toinen juttu. Sattuneesta syystä suurin osa asiakkaistamme on naisia. Naapurin vaimoja. Perusasioilla pääsee pitkälle. Haluatko, että kerron? Kerron silti. Huomioiminen. Kohteliaisuus. Kuunteleminen. Innostaminen. Ja hymy. Siinä se. Se toimii.

ENSIMMÄINEN ON TOISTA HELPOMPI

Nämä leivontajutut ovat aika herkkää maaperää. Jostain syystä kaikilla naisilla tuntuu olevan pullantuoksuisen äidin -syndrooma. Tässä kauppajutussa tämä liittyy siihen, että kenet tahansa naisen saa houkuteltua suhteellisen helposti ensimmäisen kerran puodin puolelle, jopa ostamaan jotain. Suklaata:)

Ensimmäinen kerta on helppoa. Yritän välttää epäonnistumisia. En pelkää niitä, mutta en myöskään tykkää niistä. Jos ensimmäisellä kerralla sössii, toinen on jo vaikeampaa. Vaikeampaa se on kaikesta huolimatta. En kerro epäonnistumista. Se olisi tylsää. Vai opettavaista? So not.

Onnistumisen huomaa vasta sitten kun sama rouva tulee toisen kerran ostoksille. Kaikki eivät tule. Useimmat tulevat. Silloin hymyilyttää. Kahdesta syystä. Ensimmäiseksi. Koska rouva tulee uudemman kerran. Toiseksi. Koska muistaa osan siitä mitä rouva kertoi ensimmäisellä kerralla ja ensijännitys on poissa. Kolmannella kerralla tämä vasta hauskaksi muuttuu. Vai mitä luulet?

HYMY ON KAIKKEIN TÄRKEIN

Myyminen on helppoa. Kysy. Kuuntele. Innostu ja ideoi. Kuuntele. Toista tämä. Ja ainahan on niitäkin asiakkaita, jotka tietävät ihan tarkalleen mitä ovat vailla. Silti heiltäkin voi sopivalla tavalla kysyä olisivatko he avoimia ideoille. Jos ovat. Kiva. Jos eivät. Kiva.

Sinä tietysti voit olla sitä mieltä, että myyminen ei ole helppoa? On se. Kun uskaltaa olla oma itsensä ja yrittää laittaa itsensä roolihahmonsa sijasta likoon. Taisin ajautua sivuraiteille? Alkuperäinen ajatukseni oli kertoa sinulle siitä asiasta, josta itse sain kaikkein eniten kiksejä. Mikä oli minulle paras merkki siitä, että olen onnistunut joissakin mainituissa perusasioissa. Kerronko?

Puodin ohitse kulki monta ihmistä. Naapurin rouvia. Monet heistä, jotka eivät poikenneet tänään ovesta heilauttivat silti kättään ja hymyilivät. Kuulostaa pieneltä. Tämä on isoa. Hymy kertoo ja kiteyttää kaiken. Ei sillä ole niin väliä ostavatko he tänään.

MUKAAN OTETTAVAKSI

Pääsin ilokseni kuuntelemaan Anne Kukkohovia eräässä opiskelijoille suunnatussa tilaisuudessa. Siitä sessiosta jäi omaan elämääni pari juttua. Tässä yksi.

"Jos haluat jotain, jota sinulla ei ole,aiemmin ollut sinun on tehtävä jotain, jota et ole koskaan tehnyt".  Annen kysymyksiä opiskelijoille. Mieti mitä sinä tekisit, jos kukaan tai mikään ei rajoittaisi sinua ja elämääsi? Missä olet hyvä? Mikä innostaa sinua syvästi? Missä voit tulla parhaaksi?

Entä jos joku kysyisi sinulta tänään nämä samat kysymykset. Mitä vastaisit? Kuulisin jälleen erittäin mielelläni ajatuksiasi. Menikö tässä kädet kyynärpäitä myöten taikinaan, vai heräsikö sinulle jotain ajatuksia. Niin. Kiitos kun jaksoit jälleen kuunnella. Nähdäänkö taas ensiviikolla?

Se olisi hienoa!
Pasi