Kuinka kädettömäksi sitä kädellinenkin ihminen muuttuu kun älypuhelin sanoo sopimuksen irti, tai se katoaa? Oletko koskaan ollut tässä tilanteessa? Miltä se tuntui? Ei varmaan kovin hyvältä. Mielessä liikkuu valtavasti ajatuksia kaikista niistä jutuista, jotka "...olisi pitänyt hoitaa..." ja kaikista niistä puheluista, jotka tulevat heti sen jälkeen kun puhelin on sanonut itsensä irti. Tuntuu pahalta, vai?
Otan kupin kahvia. Sinä voit ottaa seuraksi, tai olla ottamatta. Oma valintasi. Niin. Arvasit varmaan, että tämä juttu kumpuaa jostain puhelimeen liittyvästä. Juuri näin. Puhelimeni lakkasi toimimasta. Se kuoli.
Hetkellinen epätoivo iski. Jollakin tapaa onnekasta tässä kaikessa on se, että kesälomasta on niin vähän aikaa ja muistan hyvin mitä kaikkea voi tehdä ilman kännykkää. Paljon.
Olen edellisen kerran käynyt jonkun tuttavani luona kahvilla töissä ilman erillistä ennakkobuukkausta varmaankin rapeat kaksi vuosikymmentä sitten. Kavereillani olen käynyt joskus viime vuonna. Asiakkaissa? No hetkellisesti pääsin aloittamaan myyntityötä perusasioiden parista, eli osaan soittaa ovikelloa. Mutta harvemmin sitä korporaatiomaalimassa kelloja enää soitetaan. Pitäisikö kokeilla?
Kesälomalla jutut toimivat niin, että sitä vaan teki jotain ja jotain tapahtui. Ei tarvinnut katsoa somesta eikä soittaa kenellekään. Hommat olivat helppoja. Töissä. Osa hommista on edelleen helppoja, mutta uusasiakashankinta, erityisesti ilman suurempia ennakkovalmisteluita on vaikeampaa.
Mitä välinettä sinä käyttäisit apunasi uusasiakashankinnassa ja myyntikäyntien sopimisessa? Sähköpostia? Facebook'ia? Jotain muuta? LinkedIn'ä? Miksi?
Oma valintani kohdistuu sen enempiä miettimättä LinkedIn'iin koska se on näistä kanavista kaikkein "puhtain". Puhtaudella tarkoitan siis sitä roskan ja hälinän määrää, joka kaikissa kanavissa liikkuu. LinkedIn'ssä liikkuu vielä kovin vähän mitään haitallista, tai mitään muutakaan. Siellä erottumisen arvo ja viestien arvo on parhaimmillaan. Käytätkö sinä LinkedIn'ä? Mihin? Miksi?
Jos en olisi tehnyt töitä pidempään oman LinkedIn-verkostoni eteen tässä kohdin minulla menisi sormi suuhun. Jos minulla ei olisi verkostoa verkostossani. Jos minulla ei olisi ollut mitään ajatusta verkoston rakentamisesta, ennen tätä hetkeä kun tarvitsen sitä oikeasti avukseni. Kokeilen. Pyydän tapaamisia kontakteilleni. En mieti hajonnutta puhelinta. Teen jotain. Onnistun. Sijoitukseni verkoston rakentamiseen maksaa itsensä takaisin 30 minuutissa.
Oletko koskaan miettinyt miten turhaa on maksaa tonneja toisensa jälkeen vakuutusmaksuja? Minä olen. Minä olen maksanut. Olen miettinyt. Koska joskus voi tulla se päivä, että niitä tarvitaan. Yksi kerta riittää. Turvallisuus on arvokasta. Verkosto luo turvallisuutta, mutta vasta silloin jos se on rakennettu ennenkuin sitä varsinaisesti tarvitsee turvaksi. Verkosto on vakuutus sen vahingon varalta, että joskus tarvitset apua, tai kun puhelimesi hajoaa.
Oletko sinä koskaan miettinyt millä työkaluilla tekisit töitä myynnin parissa, jos puhelimesi pettäisi sinut? Äläkä nyt vastaa, että hommaat uuden puhelimen ja lataat tarvittavat tavarat pilvestä. Menetät aina jotain. Jos et muuta, niin osan luottamuksestasi.
Tai. En tietysti tiedä tuota. Tämähän koskee vain minua itseäni. Nähdään ja...kuullaan? Ai-niin.
Mikä oli se yksi juttu, jonka voit ottaa mukaasi ja tehdä heti oman tulevaisuutesi hyväksi? Aloita rakentamaan LinkedIn-verkostoasi nyt. Kutsu joku tuttu kontaktiksesi. Siitä se lähtee. Jos sinulla ei ole vielä profiilia tai se on heikossa hapessa? Kerro ja keksitään jotain.
Aurinkoa 8)
Kommentit
Lähetä kommentti
Kuulisin mielelläni, jos sinulla heräsi jotain ajatuksia tähän juttuun liittyen.