Tämä sopii perjantaihin. Oikeasti. Puran arkistoja. Kokeilen huomenna. Ennustan tulevaisuutta illalla...
Käänsin moderniin ennakointiin liittyvän Tuomo Kuosan prologin reilu vuosi takaperin pöytälaatikkoon. Silloin jäin lukemaan tätä tekstiä kerran jos toisenkin saamatta rehellisesti silti kiinni asian ytimestä. Jotenkin en vain ymmärtänyt tätä.
En voi sanoa edelleenkään ymmärtäväni tätä modernia tai strategista ennakointia ja tulevaisuuden ennustamista yhtään aiempaa paremmin, mutta nyt olen sitä mieltä, että tulevaisuutta voidaan ennakoida ja ennustaa.
Tulevaisuutta voidaan ennustaa suunnittelemalla se. Kirjoitamalla oman ennustuksen. Asettamalla oman tavoitteen. Tekemällä suunnitelman. Ja toteutamalla suunnitelman. Voisiko tämä olla totta? Kirjoita omat ajatuksesi kommentina alle. Se olisi hienoa!
Ihmisten pyrkimys ennakoitavampaan tulevaisuuteen on ollut aina olemassa. Tämän voidaan ajatella olevan osa ihmisluontoamme. Lähes ikuinen ihmiskunnan pyristely on muuttunut ja uudelleenmuovautunut menneisyydessämme.
Voimme sanoa, että osana tätä kehitystämme aikaisempi tulevaisuuden ennustaminen perustui hengellisyyteen, uskomuksiin, että kaikilla esineillä ja eläimillä on oma henkensä; taikaan, yliluonnollisten rituaalien käyttämiseen luonnonvoimien muokkaamiseksi; kasvitieteeseen, uskomukseen siitä, että sydäntä muistuttavan lehden syöminen voi parantaa ongelmia; ja noituuteen, uskoon siitä, että tuonpuoleisen elämän ja henkimaailman kanssa on mahdollista keskustella.
Samankaltaiset ajatukset jatkuivat osana klassisen ennustamisen muotoja, etiäisistä profetointiin ja tulevaisuuden ennalta näkemiseen; jotka luokitellaan ulkoiseen ennustamiseen (tulevaisuuden merkkien tunnistamiseen ja havainnointiin) ja intuitiiviseen ennustamisen suuntaukseen (sisäiseen tulevaisuuden "tuntemiseen"). Ulkoinen eli induktiivinen ennustaminen sisälsi yli 100 dokumentoitua ennustamisen keinoa ja se oli hallitsevassa roolissa ennen Roomalais-etruskilaista aikaa.
Ennustamisen suuntaukset yhdistettynä taikauskoon ovat edelleen yleisiä erityisesti sellaisten ihmisryhmien keskuudessa, jotka sietävät heikosti epävarmuutta. Kun ihminen uskoo yliluonnolliseen ja paranormaaleihin ilmiöihin on hänen erittäin helppo löytää ympäristöstään tunnusmerkkejä, jotka vaikuttavat vahvistavan kyseisen henkilön omia odotuksia ja uskomuksia.
Yliluonnolliseen uskomiseen auttaa ihmisiä saamaan ennakoimattoman ja ennustamattoman maailman järjestykseen. Järjestelmällinen ja ennustettavissa oleva maailma auttaa tietyn ihmisryhmän edustajia tekemään tulevaisuutensa suunnitelmia, päivittäisiä päätöksiään ja poistaa ennakoimattomien tapahtumien aiheuttamaa huolta. Samalla tämä auttaa henkilöä säästämään omaa energiaansa, koska hänen ei tarvitse jatkuvasti perustella ja löytää selityksiä monimutkaisille ilmiöille ja useille usein sekavillekin tiedonlähteilleen. Monissa tapauksissa yksittäisen ihmisen taakka omien koko elämänsä aikana tehtyjen päätösten kanssa elämiseen on liian suuri. Astrologia on hyvä esimerkki. Menneisyys, nykyhetki, tulevaisuus, ja kaikki eri persoonatyypit on kirjoitettu tähtiin, enää ei ole kannattavaa murehtia omien tekojensa ja päätöstensä perään. Tämän tapaisella ajatuksen kululla emme ole enää vastuussa itsestämme.
Nykyaikaiset tulevaisuuden vaihtoehtojen tunnistamisen konseptit perustuvat ennusteisiin ja ennakointiin, jotka eivät yritä nähdä asioita ennalta tai ennustaa jotain, jollei sitten kyseessä ole esimerkiksi tarkan tulvamäärän ennustaminen jollakin pidemmällä aikavälillä jollain määrätyllä alueella. Syynä tähän on se, että tulevaisuus ei ole vielä tapahtunut ja yksikään simulaatio-ohjelma ei pysty laskemaan triljoonien toistensa kanssa kanssakäymisessä olevien partikkelien liikettä, jotta tietäisimme tarkalleen tulevaisuuden tapahtumista. Lisäksi, koska ihmiskunnan edustajat, agentit, ovat partikkelien sijasta enemmänkin vapaalla tahdolla varustettuja yksilöitä.
Ennusteiden laatiminen on ensimmäinen nykyaikainen tapa tulevaisuuden vaihtoehtojen ymmärtämiselle enemmän tai vähemmän lineaaristen ja systemaattisten arvioiden, lausuntojen, ekstrapolaatioiden, ennustemallien antamiselle tuleviin tapahtumiin liittyen, määrään tai arvoon perustuviin muutoksiin ja niiden lopputulemisin liittyen, joita ei ole vielä täysin havaittu tai jotka eivät ole vielä täysin varmoja.
Kaksi ominaisuutta, jotka yleensä liitetään tulevaisuuden ennustamiseen, ovat tarkkuus ja selkeys. Ennusteet voivat olla erittäin tarkkoja, mutta epäselviä. Ennusteet voivat myös olla itsessään toteutuvia tai itsensä kumoavia.
Muut nykyaikaisen ennustamisen taustalla vaikuttavat periaatteet ovat:
Meillä on kasvava kiinnostus pidemmän aikavälin tulevaisuuden ennustamiseen, siis vähintään kymmenien vuosien päähän; tällaiset tulevaisuudet ovat erittäin todennäköisesti useampien skenaarioiden lopputulosta.
Moderni ennakointi voidaan jakaa kahteen päätyyppiin. Ensimmäinen tyyppi on osallistava ennakointi, joka yrittää sitouttaa ja osallistaa mahdollisimman monta sidosryhmää ruohonjuuritasolta aloitettavan muutoksen aikaansaamiseen. Tämä tähtää erilaisten näkemyksellisten toimintavaihtoehtojen tuottamiseen, joita kansalaiset, blogisti, akateemikot, toimittajat, aktivistit ja hyväntekeväisyysjärjestöt voivat viedä eteenpäin tyvestä-puuhun -tyyppisellä lähestymisellään. Toisin sanottuna osallistavaa käytetään useimmiten niiden kansa, joilla ei ole vaikutusvaltaa isoihin päätöksiin.
Toinen ennakoinnin tyyppi on strateginen ennakointi, joka vastavuoroisesti on sukua strategisten asioiden ennakoinnille. Tämän lopputuloksena syntyy strategisesti kannattavia toimintavaihtoehtoja sekä julkisen että yksityisen sektorin valtaapitäville päättäjille, jotka haluavat pysyä vallassa ja voittaa poliittisia, sotilaallisia ja taloudellisia taisteluitaan.
Nimenomaisesti tämä prosessi vahvistaa ihmisten ja organisaatioiden kykyä ymmärtää uusia riskejä ja mahdollisuuksia, vaikuttimia, motivaattoreita, resursseja, kehittymistä ja syysuhteisuutta, jotka linkittyvät vaihtoehtoisiin päätöksiin, jotka muodostavat tilan mahdolliselle, uskottavalle, todennäköisyyksille tai suositeltaville tulevaisuuden poluille, joiden saavuttamiseksi voidaan tehdä paremmin valmisteltuja ja perusteltuja päätöksiä eri asioihin liittyen, jotka koskettavat “organisaation strategista kokonaissuunnitelmaa ja keinoja pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiselle”.
Toisin sanoen se mikä erottaa strategisen ennakoinnin muista ennakoinnin tyypeistä on sen kyky auttaa (isoa) organisaatiota “määrittämään ehdot ja termit, joiden perusteella “taistelua” käydään vai pitäisikö edes aloittaa”.
Lue lisää tulevaisuuden ennakoinnista ja ennustamisesta Tuomo Kuosan kirjasta: The Evolution of Strategic Foresight – Navigating Public Policy Making. Ashgate & Gower Publishing; and from www.alternativefutures.fi.
Käänsin moderniin ennakointiin liittyvän Tuomo Kuosan prologin reilu vuosi takaperin pöytälaatikkoon. Silloin jäin lukemaan tätä tekstiä kerran jos toisenkin saamatta rehellisesti silti kiinni asian ytimestä. Jotenkin en vain ymmärtänyt tätä.
En voi sanoa edelleenkään ymmärtäväni tätä modernia tai strategista ennakointia ja tulevaisuuden ennustamista yhtään aiempaa paremmin, mutta nyt olen sitä mieltä, että tulevaisuutta voidaan ennakoida ja ennustaa.
Tulevaisuutta voidaan ennustaa suunnittelemalla se. Kirjoitamalla oman ennustuksen. Asettamalla oman tavoitteen. Tekemällä suunnitelman. Ja toteutamalla suunnitelman. Voisiko tämä olla totta? Kirjoita omat ajatuksesi kommentina alle. Se olisi hienoa!
Erilaisia tulevaisuuden ennustamistapoja
By Tuomo KuosaIhmisten pyrkimys ennakoitavampaan tulevaisuuteen on ollut aina olemassa. Tämän voidaan ajatella olevan osa ihmisluontoamme. Lähes ikuinen ihmiskunnan pyristely on muuttunut ja uudelleenmuovautunut menneisyydessämme.
Voimme sanoa, että osana tätä kehitystämme aikaisempi tulevaisuuden ennustaminen perustui hengellisyyteen, uskomuksiin, että kaikilla esineillä ja eläimillä on oma henkensä; taikaan, yliluonnollisten rituaalien käyttämiseen luonnonvoimien muokkaamiseksi; kasvitieteeseen, uskomukseen siitä, että sydäntä muistuttavan lehden syöminen voi parantaa ongelmia; ja noituuteen, uskoon siitä, että tuonpuoleisen elämän ja henkimaailman kanssa on mahdollista keskustella.
Samankaltaiset ajatukset jatkuivat osana klassisen ennustamisen muotoja, etiäisistä profetointiin ja tulevaisuuden ennalta näkemiseen; jotka luokitellaan ulkoiseen ennustamiseen (tulevaisuuden merkkien tunnistamiseen ja havainnointiin) ja intuitiiviseen ennustamisen suuntaukseen (sisäiseen tulevaisuuden "tuntemiseen"). Ulkoinen eli induktiivinen ennustaminen sisälsi yli 100 dokumentoitua ennustamisen keinoa ja se oli hallitsevassa roolissa ennen Roomalais-etruskilaista aikaa.
Ennustamisen suuntaukset yhdistettynä taikauskoon ovat edelleen yleisiä erityisesti sellaisten ihmisryhmien keskuudessa, jotka sietävät heikosti epävarmuutta. Kun ihminen uskoo yliluonnolliseen ja paranormaaleihin ilmiöihin on hänen erittäin helppo löytää ympäristöstään tunnusmerkkejä, jotka vaikuttavat vahvistavan kyseisen henkilön omia odotuksia ja uskomuksia.
Yliluonnolliseen uskomiseen auttaa ihmisiä saamaan ennakoimattoman ja ennustamattoman maailman järjestykseen. Järjestelmällinen ja ennustettavissa oleva maailma auttaa tietyn ihmisryhmän edustajia tekemään tulevaisuutensa suunnitelmia, päivittäisiä päätöksiään ja poistaa ennakoimattomien tapahtumien aiheuttamaa huolta. Samalla tämä auttaa henkilöä säästämään omaa energiaansa, koska hänen ei tarvitse jatkuvasti perustella ja löytää selityksiä monimutkaisille ilmiöille ja useille usein sekavillekin tiedonlähteilleen. Monissa tapauksissa yksittäisen ihmisen taakka omien koko elämänsä aikana tehtyjen päätösten kanssa elämiseen on liian suuri. Astrologia on hyvä esimerkki. Menneisyys, nykyhetki, tulevaisuus, ja kaikki eri persoonatyypit on kirjoitettu tähtiin, enää ei ole kannattavaa murehtia omien tekojensa ja päätöstensä perään. Tämän tapaisella ajatuksen kululla emme ole enää vastuussa itsestämme.
Ei enää ennusteita
Niels Bohr sanoi kerran, että ennustaminen on erittäin vaikeata, erityisesti tulevaisuuden ennustaminen. Tämä voidaan vahvistaa katsomalla monia historian esimerkkejä epäonnistuneista ennustuksista. Kaikesta huolimatta tarve tarkalle tulevaisuuden tietämiselle, joka auttaa epävarmuuden poistamisessa, ei ole kadonnut minnekään, ei liike-elämässä, johtamisessa tai julkisessa päätöksenteossa. Yliluonnollinen ennustaminen on sen sijaan hävinnyt modernista tulevaisuuden ennakoinnin keinovalikoimasta, aivan samoin, kuin taikuuskin tieteen tekemisestä.Nykyaikaiset tulevaisuuden vaihtoehtojen tunnistamisen konseptit perustuvat ennusteisiin ja ennakointiin, jotka eivät yritä nähdä asioita ennalta tai ennustaa jotain, jollei sitten kyseessä ole esimerkiksi tarkan tulvamäärän ennustaminen jollakin pidemmällä aikavälillä jollain määrätyllä alueella. Syynä tähän on se, että tulevaisuus ei ole vielä tapahtunut ja yksikään simulaatio-ohjelma ei pysty laskemaan triljoonien toistensa kanssa kanssakäymisessä olevien partikkelien liikettä, jotta tietäisimme tarkalleen tulevaisuuden tapahtumista. Lisäksi, koska ihmiskunnan edustajat, agentit, ovat partikkelien sijasta enemmänkin vapaalla tahdolla varustettuja yksilöitä.
Ennusteiden laatiminen on ensimmäinen nykyaikainen tapa tulevaisuuden vaihtoehtojen ymmärtämiselle enemmän tai vähemmän lineaaristen ja systemaattisten arvioiden, lausuntojen, ekstrapolaatioiden, ennustemallien antamiselle tuleviin tapahtumiin liittyen, määrään tai arvoon perustuviin muutoksiin ja niiden lopputulemisin liittyen, joita ei ole vielä täysin havaittu tai jotka eivät ole vielä täysin varmoja.
Kaksi ominaisuutta, jotka yleensä liitetään tulevaisuuden ennustamiseen, ovat tarkkuus ja selkeys. Ennusteet voivat olla erittäin tarkkoja, mutta epäselviä. Ennusteet voivat myös olla itsessään toteutuvia tai itsensä kumoavia.
Kaksi ennakoinnin tapaa
Ennakointi on toinen nykyaikainen termi, joka esiteltiin ensimmäistä kertaa BBC:n lähetyksessä 1932 visionäärisen kirjailijan H.G. Wellsin toimesta, joka kutsui yksikköään "Ennakoinnin Professoreiksi ja Osastoiksi". Nykyään tämä viittaa vaihtoehtoisten tulevaisuuksien visioinnin prosessiin, jossa yhdistellään jälkiviisautta, oivalluksia ja ennustamista. Jälkiviisauden keinona on menneisyyden ymmärtäminen, Oivallus on systemaattista todellisen luonnon ja sen eri osasten välisten suhteiden ymmärtämistä, ja Ennustaminen on tulevaisuuksien systemaattista arviointia.Muut nykyaikaisen ennustamisen taustalla vaikuttavat periaatteet ovat:
- ajatus siitä, että monelta osin tulevaisuus on jo havaittavissa nykypäivän arvoissa, tavoitteissa, vaikuttimissa ja trendeissä; ja näitä kaikkia voidaan tutkia systemaattisesti,
- ajatus siitä, että tulevaisuus luodaan nykyhetken toimenpiteillä, jolloin sekin tunnetaan osittain,
- ajatus siitä, että on hyödyllistä tutkia vaihtoehtoisia kehityspolkuja, ei pelkästään niitä, jotka nykyisellään ajatellaan todennäköisimmiksi tai tavallisimmiksi.
Meillä on kasvava kiinnostus pidemmän aikavälin tulevaisuuden ennustamiseen, siis vähintään kymmenien vuosien päähän; tällaiset tulevaisuudet ovat erittäin todennäköisesti useampien skenaarioiden lopputulosta.
Moderni ennakointi voidaan jakaa kahteen päätyyppiin. Ensimmäinen tyyppi on osallistava ennakointi, joka yrittää sitouttaa ja osallistaa mahdollisimman monta sidosryhmää ruohonjuuritasolta aloitettavan muutoksen aikaansaamiseen. Tämä tähtää erilaisten näkemyksellisten toimintavaihtoehtojen tuottamiseen, joita kansalaiset, blogisti, akateemikot, toimittajat, aktivistit ja hyväntekeväisyysjärjestöt voivat viedä eteenpäin tyvestä-puuhun -tyyppisellä lähestymisellään. Toisin sanottuna osallistavaa käytetään useimmiten niiden kansa, joilla ei ole vaikutusvaltaa isoihin päätöksiin.
Toinen ennakoinnin tyyppi on strateginen ennakointi, joka vastavuoroisesti on sukua strategisten asioiden ennakoinnille. Tämän lopputuloksena syntyy strategisesti kannattavia toimintavaihtoehtoja sekä julkisen että yksityisen sektorin valtaapitäville päättäjille, jotka haluavat pysyä vallassa ja voittaa poliittisia, sotilaallisia ja taloudellisia taisteluitaan.
Nimenomaisesti tämä prosessi vahvistaa ihmisten ja organisaatioiden kykyä ymmärtää uusia riskejä ja mahdollisuuksia, vaikuttimia, motivaattoreita, resursseja, kehittymistä ja syysuhteisuutta, jotka linkittyvät vaihtoehtoisiin päätöksiin, jotka muodostavat tilan mahdolliselle, uskottavalle, todennäköisyyksille tai suositeltaville tulevaisuuden poluille, joiden saavuttamiseksi voidaan tehdä paremmin valmisteltuja ja perusteltuja päätöksiä eri asioihin liittyen, jotka koskettavat “organisaation strategista kokonaissuunnitelmaa ja keinoja pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiselle”.
Toisin sanoen se mikä erottaa strategisen ennakoinnin muista ennakoinnin tyypeistä on sen kyky auttaa (isoa) organisaatiota “määrittämään ehdot ja termit, joiden perusteella “taistelua” käydään vai pitäisikö edes aloittaa”.
Lue lisää tulevaisuuden ennakoinnista ja ennustamisesta Tuomo Kuosan kirjasta: The Evolution of Strategic Foresight – Navigating Public Policy Making. Ashgate & Gower Publishing; and from www.alternativefutures.fi.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kuulisin mielelläni, jos sinulla heräsi jotain ajatuksia tähän juttuun liittyen.