Përshëndetje! (Albania lienee hallinnassa?)
Kirjoitan tätä Victoriassa, Brittiläisestä Kolumbiasta, ja olen pahoillani, että tällä kerralla emme voi juoda jokaviikkoista kahviamme naamatusten. Ole kuitenkin huoleti, kaverit täällä päässä pitävät kyllä erinomaista huolta minusta. Itseasiassa en ole koskaan tuntenut itseäni yhtä tervetulleeksi, kuin tällä reissulla tänne laskeutumisen jälkeen. Ja se on paljon sanottu.
Minut on poimittu mitä erilaisempiin kyyteihin toinen toistaan kuuluisampien kavereiden toimesta, (kuten Robbie Wilmot kun olin hänen vieraanaan Doncasterissa Englannissa), ja minut ovat toivottaneet tervetulleeksi kaikki Cheril Hendrystä Denise Howelliin. Itseasiassa koen olevani etuoikeutettu kaikesta siitä ystävällisyydestä mitä ihmiset ovat minulle jakaneet matkani varrella. Olen kiitollinen.
Mutta nyt minun täytyy kertoa sinulle näistä tyypeistä, jotka laittoivat tämän session pystyyn, (Social Media Camp Victoriassa, Brittiläisessä Kolumbiassa) he ovat laittaneet kaiken peliin tehdäkseen tästä mieleenpainuvaa ja henkilökohtaista. Wade poimi minut kyytiinsä lentokentältä, (toivottavasti se oli Wade!) ja takaosastossa oli paikallisia BC:n sarjakuvakirjoja, musiikkina oli CD'ittäin dubsteppiä koko matkalle. Aivan mieletöntä.
Kun pääsin hotelliin asti joku tuli minua vastaan ja piti sateenvarjoa suojanani kun nostelin laukkuja autosta. En ole koskaan saanut tällaista palvelua, mutta mitä ilmeisimmin Magnolia Hotel on kaikkein esimerkillisin kaikista boutique hotelleista, sellainen jollaiseksi kaikki haluaisivat tulla. Ja homma jatkui samanlaisena.
KAIPAAMME HENKILÖKOHTAISUUTTA
Voin helposti myöntää, että en ole itse sieltä kaikkein huomaavaisemmasta päästä. Laiminlyön pikkujuttuja todella usein, vaikka niillä juuri on kaikkein suurin merkitys toisille ihmisille, niille joista välitän eniten. Mutta tämä on yksi niistä jutuista, joissa aion parantaa.
Saatat itse miettiä, että mitä hyötyä tästä on isommassa kuvassa. Ei sillä olekaan. Henkilökohtainen ystävällisyys ei kertaudu. Sen ei tarvitse. Et voi kohdella kaikkia ihmisiä niinkuin he olisivat maailman tärkeimpiä henkilöitä.
Ketä sitten pitäisi kohdella näin? Ehkä tämä on vain turhamaisuutta. Ehkä voit pelastaa jonkun päivän jossakin juuri silloin kun se pitää tehdä. Esimerkiksi se voi olla joku todella pieni juttu. Vastaa niin moneen sähköpostiin kuin pystyt muutaman päivän sisällä siitä kun olet ne saanut. (Tämä on minulle ehkä se kaikkein vaikein juttu, mutta se ei tee tästä yhtään vähemmän tärkeätä).
Kun olin kirjoittamassa tätä kirjettäni huonepalvelun kaveri tuli huoneeseeni ja kysyi josko hän voisi vielä tuoda minulle jotain. Pyysin häntä tuomaan apinan. Kun olin selittänyt hänelle vähän enenmmän hän vastasi minulle, että " Ehkä voisin löytää jostakin pesukarhun ja voisin saada sen pienellä vaivalla lähes samanlaiseksi. Sopisiko se?" Jopa tässä kevyessä sanailussa oli jotain hyvin henkilökohtaista ja persoonallista.
LÖYDÄT VIHJEITÄ KAIKKIALTA
Olen huono ostamaan "sopivia lahjoja". Kysyin joskus äidiltäni miten hän aina onnistuu tässä, hän vastasi seuraavansa ihmisiä ympäri vuoden, eikä pelkästään muutamia viikkoja ennen Joulua tai syntymäpäiviä. Kun seuraan hänen päivityksiään tiedän, että minun pitäisi hommata hänelle #ba75 saippuaa. Siinä olisi jotain hyvin henkilökohtaista.
KAIKKI VAATII AIKAA
En välitä, että tähän kuluu aikaa. Mitä sinä teet kaikella ajallasi? Etsitkö ostajia? Haetko suhteita, jotka kestävät pitkään? Mitä muistat niistä hetkistä kun tunsit kuuluvasi joukkoon ja sinua kohdeltiin hyvin? Muistat varmaan, että sinun teki kovasti mieli palata takaisin, tai tukea kyseistä yritystä jne.
Entäpä niin hetkinä kun sinun tarpeitasi hoidettiin kiireellä, kun tunsit olevasi vain yksi jonossa? Noita kertoja muistelet varmaan hieman eri tavalla.
Kirjoitin nimmarin yhden jepen kirjaan tänään kolmella sanalla ja nimelläni. Miksi? Kaveri keskeytti keskusteluni toisen henkilön kanssa kertoen juoksevansa seuraavaan sessioon ja hän halusi silti ehdottomasti nimmarini. Olen luonnollisesti kiitollinen kaikista kerroista kun saan antaa nimikirjoitukseni jollekin, mutta jotenkin minulle jäi hieman epäkunnioittava sivumaku tästä tyypistä, eikä hän kyllä käyttäytynyt kovinkaan kohteliaasti. Kyseinen kaveri jäi mieleeni varmaan aika pitkäksi ajaksi käytöksensä johdosta.
Kummasta sinä haluaisit itsesi muistettavan; persoonallisuudesta vai välinpitämättömyydestä?
Tiedän, että itselläni näissä jutuissa riittää vielä hommia. Entä sinulla?
--Chris...
Human Business Works 110 Marginal Way #744 Portland, Maine 04101 United States (978) 378-0705
Kommentit
Lähetä kommentti
Kuulisin mielelläni, jos sinulla heräsi jotain ajatuksia tähän juttuun liittyen.