Ensitreffit Amperan kanssa

Takatalvi iski, märkää, tuulista ja...kylmää. Ei missään nimessä se paras ennakkoasetelma kuumille ensitreffeille Opel Amperan kanssa! Pari rehellistä faktaa pohjalle, en ole koskaan ajanut hybridillä, enkä etenkään sähköautolla, en myöskään oikeastaan osaa odottaa mitään.

Tässä näkymä, joka kelistä huolimatta saa veren virtaamaan voimakkaammin. Tilanteen ja kohteen huomioiden voisi todeta, että sisälle latautuu voltti jos toinenkin. Suusta ei kuulu mitään, kuten ei myös käynnissä olevasta Opel Amperastakaan. Wau!

Päädyn pikaperehdytyksen jälkeen, loistavalla kahvilla lämmitettynä istumaan pelonsekaisin tuntein varustettuna valkoisen Amperan kuljettajan paikalle. Haen katseellani tuttuja elementtejä, löydän paljon, mutta paljon on myös uutta ja jännittävää. Katse kiinnittyy kahteen näyttöön, toinen mittariston kohdalla ja toinen keskikonsolin yläosassa...

Sormi hakeutuu vastustamattomasti siniselle käynnistysnapille, painan sitä hiljaa. Tuntuu, että mitään ei tapahdu, sitten molemmat näytöt heräävät henkiin, ilmastointi käynnistyy kertoen hellällä henkäyksellään, että Ampera on hengissä, siis käynnissä. Nahkainen jakkara kietoutuu tukevasti ympärilleni ja käteni tarrautuvat nahkaisen ratin ympärille varovasti. Haen mittaristosta tuttuja merkkejä, silmäni hakeutuvat RnD merkkeihin ja irroitan toisen käteni ohjauspyörästä vaihdekepille. Vaihteenvalitsimen kahva sopii käteen ja jämäkkä vastus antaa lupauksen odotettavissa olevasta nautinnosta.

Laitan ajovaihteen jännittyneenä päälle, vapautan sähköisen pysäytysjarrun. On hiljaista. Mikään ei muutu, mikään ei liiku. Siirrän käteni konsolista takaisin ohjauspyörälle ja päätän nostaa kaikesta huolimatta jalkani jarrulta. Ilman ääntäkään, kuin varkain Ampera liikahtaa eteenpäin. Kiljaisen ilosta ja jännityksestä, en oikeasti, mutta kaukana se ei ole!

Pääsen ensimmäiseen mutkaan vaivattomasti ja poistun esittelyalueelta, eteeni aukeaa suora...Pikkupoikamainen virne huulillani työnnän oikean jalkani suoraksi, kutsun oria kilvanjuoksuun. Odotus on, että mennään, pikkuhiljaa...Epäuskoinen puuskahdus pääsee huuliltani, painaudun vasten nahkaistuimen kaaria Amperan ampaistessa matkaan, laukka alkaa, Ampera lähtee kuin hauki kaislikosta tai telkkä pesästään. Uskomaton voima ja äänetön vääntö työntävät asfalttia rullalle ja seuraava mutka lähestyy pelottavalla vauhdilla....

Siirrän jalkani kaasulta ja annan sysihiljaisen sähkömoottorin huolehtia jarrutuksesta. Tulen mutkaan hieman liian kovalla vauhdilla ja tunnen palan kohoavan vatsasta kurkkua kohden, pelko häämöttää jossain taustalla. Pihalle, kankaalle, apua! Amperan automatiikka ja jämäkkä alusta yhdistettynä alhaisen painopisteen aikaansaamaan jämäkkyyteen pelastavat, päiväni, elämäni ja kasvoni. Mutkasta ulos tullessa polkaisen kaasun alas ja nautin äänettömästä, mutta silti rajusta kiihtyvyydestä täysin siemauksin.!

Huudan ja hengitän sähköautoa, uutta Opel Amperaa. Tiedän mitä haluan huomenna aamiaiseksi. Juuri tätä! Lisää! Enemmän! Ja vielä:-) Tätä tarinaa voisi tietysti jatkaa pidempäänkin, mutta eipä tämä tästä paremmaksi muutu, tosiasiat ovat koottuina kirjoihin ja kansiin:-) 

Voin koskea mihin tahansa, katsoa mitä tahansa ja sisälläni tuntuu tuhannen voltin jännitys, joka etsii ulospääsytietä pakahduttavasti. Olo on aivan sama, kuin ensimmäisillä treffeillä supermallin kanssa, epäuskoa yhdistettynä sanoinkuvaamattomaan himoon, pakahduttavaan haluun...Opel Ampera on mielestäni loistava autoksi, mutta ensimmäiseksi kokemukseksi sähköautosta se on aivan uskomattoman loistava!

49 kiloa pähkinöitä eli euroja on paljon, varsinkin kun ajattelee mitä kaikkea muuta samalla rahalla saa, Audi A5, BMW 520 tai Mercedes C...MUTTA, mutta...sellaisen tajuaa ostaa tyhmäkin! Opel Ampera on älykkään menestyjän kulkuneuvo, joka kertoo olemuksellaan omistajansa erilaisuudesta ja arvomaailmasta. Ainoa askel eteenpäin olisi Fisker Karma, mutta sitten ollaankin jo eri planeetalla, liika on liikaa!

Haluan Oman Opel Amperan. Piste:-)!!!