Oliko sinullakin tämä idea?

Valokuva C.C. Chapman

Mistä saat kaikki ideat blogiisi? Kuulen tämän kysymyksen usein. Entä sinä? Kysymys kertoo hieman enemmän, kuin vastaukseni, luulen. Katsos kun minulla on otsikoita ja ideoita enemmän, kuin minulla on aikaa kirjoittaa. 

Kirjoitan kahdesta kolmeen juttua päivässä, aina kun istahdan alas ja viimeaikoina olen kirjoittanut paljon uuteen kirjaani samaan aikaan, jotta voin päivittäisten postauksien lisäksi antaa sinulle myös aitoa kirjasisältöäkin. Miten teen sen? 

Se on harjoiteltua. Harjoittelu on tässä tapauksessa verbi.

Idean Kipinä

Viimeyönä Kat ja minä olimme Ruby Foos'lla Manhattanilla illallisella leffan jälkeen. Tarjoilijamme Jenna oli erittäin hyvä työssään, mutta siinä vaiheessa kun hänen piti yrittää myydä meille jälkiruokaa huomasin pientä epävarmuutta hänessä. Hän sanoi, “Luuletteko, että te jaksatte vielä ottaa jälkiruokaa?” Vastaus tähän pitäisi aina olla ei. Jos vastaat tähän myöntävästi olet ahmatti. Mikä taas ei ole kovin kiehtovaa. Tarvitaan enemmän kysymyksiä.

Tämän sijasta Jenna olisi voinut sanoa, “Meillä on aivan mielettömän hyvää sulatetulla suklaalla kuorutettua kakkua”, jolloin olisin voinut kohottaa toista kulmaani. Vaikka suklaa ei olekaan minun juttuni, pääni olisi välittömästi halunnut jatkaa jälkiruokaan, jota haluan, mutta tuolloin olisin jo ostamassa sitä. Ymmärrätkö?

Siinä. Tässä on idean kipinä. Pieni hetki tarjoilijan kanssa ravintolassa ja minulla on jotain puhuttavaa: ehdollista myyntiä ja kohteen johdattelua. Kipinöitä on kaikkialla. Meidän täytyy vain etsiä niitä. Minä etsin päivittäin. Tarvitsetko apua? Käytä puhelimesi kameraa. Ota kuvia näkemistäsi oudoista jutuista. Monet blogiviestini perustuvat outoihin valokuviin, joita olen ottanut.

Kipinästä Kokoksi

Hyvän idean keksiminen on yksi juttu. Idean muokkaaminen blogiviestiksi on toinen juttu. Jos haluat täydellisen läpileikkauksen siitä mitä teen joka kerralla tsekkaa 27 bloggauksen salaisuuttani, jotka olen julkaissut. Lyhyesti, blogiviestin täytyy olla hyödyllinen, sen täytyy olla hyödyllinen useammalle ihmiselle, kuin vain sinulle itsellesi.

Kokko syttyy silloin kun saat ajatuksia muiden mieliin. Jos jaan jotain, joka on itselleni kiinnostavaa, silloin se voisi jäädä vain kipinäksi omaan päähäni. Jos jaan jotain sellaista, joka saa sinut syttymään, alkaa tapahtua. Se on tavoitteeni. Pyri aina löytämään tapoja, joilla kipinä kasvaisi liekiksi, joka saa ihmisten mielikuvituksen ja ajatukset liikkumaan ja saa heidät palamaan uusien ideoidensa kera.

Kirjoittamisen Harjoittelu Käytännössä

Kirjoitan tätä samalla kun odottelen jonkun saavan webinaarisoftansa käyntiin. Yritän löytää tällaisia hetkiä jatkuvasti. Kirjoitin tästä ajankäytön tehostuksesta jo vuonna 2006. Juttu on siinä, että sinun on harjoiteltava aina kun vain voit. En usko sen olevan liioittelua, kun sanon, “kirjoitan jokaikinen aamu” tai “kirjoitan sen jälkeen kun lapset menevät sänkyihinsä”. Kun sanon tällätavalla ymmärrän, että sinun on löydettävä aikasi itse sieltä missä sitä on, mutta varsinainen kirjoittamisen harjoitteleminen on jotain, jota haluan sinun tekevän jatkuvasti.

Miten?

Ajattele kirjoitettavia juttuja. Tee näistä jutuista muistiinpanoja. Äänitä lyhyitä ääniviestejä tai jätä itsellesi viestejä vastaajaan tai kirjoita kuittien taakse. Mitä tahansa teetkin mieti sitä mitä aiot kirjoittaa. Ota kappaleita sieltä mistä voit. Kirjoitan tätä kappaletta autoni takapenkillä tunnelissa New York Cityssä. Tämä kirjoitus on virallisesti koostettu yhteen kolmesta paikasta, (aloitin lentokoneessa). 

Lue muiden ihmisten juttuja. Tämä lasketaan kirjoittamisen harjoitteluksi, olettaen, että luet kuten kirjoittajat lukevat ja tämän jälkeen kehität sitä mitä tarviset tehdäksesi omasta kirjoittamisestasi parempaa tämän lukemasi pohjalta. Julkaise usein. Toinen hetki, jolloin harjoittelu petää on silloin kun pidämme tonneittain luonnoksia laatikoissamme, joita emme koskaan julkaise.

Tämä on totuus: Jos se ei ole näkyvillä, niin sitä ei lasketa. (Muistikirjojen kirjoittajat, tarkoitan juuri teitä. Laskekaa talikkonne). Julkaise juttusi verkossa, blogeissa, anna ne muiden ihmisten luettavaksi, tai jotain. Mitä enemmän julkaiset juttujasi sitä enemmän ihmiset niitä lukevat ja sitä enemmän saat kommetteja ja palautetta niistä.

Jollet Onnistu Ensimmäisellä Kerralla

Olen viettänyt suuren osan elämästäni uskoen, että minut on tarkoitettu fiktiokirjailijaksi. Sillä hetkellä kun heitin tämän ajatukseni romukoppaan löysin menestyksen kirjoittamalla blogiini ja sen jälkeen New York Times bestsellerini. Elämä heittelee kierrepalloja. Älä unohda, että kirjoittamisen harjoitteluisi voi johtaa sinut jonnekin, jota et odottanut. Ole avoin tälle mahdollisuudelle, siinä missä kaikille muillekin kokemuksillesi. Voit yllättää itsesi. 

Muista kirjoittaa. Harjoittele. Kokeile uusia juttuja. Ainoa tapa parantaa tekemistään on tehdä töitä sen parissa, harjoitella ja oppia siitä mitä muut sanovat sinusta ja siitä mitä sinä ajattelet muista.

Joten, harjoittele

Ja harjoitellessasi, jaa se mitä itse löydät. Okay? Luuletko, että se kun  jaat oppimaasi auttaa sinua ja muita? Minä tiedän. Ehkä sinäkin. Ja toivon, että jaat tämän kanssani. Mitä vielä? Mitä unohdin? Mitä voit lisätä tähän?

~ The Writing Practice, Chris Brogan ~