Siirtyminen vieraalle työskentelystä oman yrityksen pyörittämiseen on riskialtista muttei ehkä aina vaadikaan tietyt ominaisuudet täyttävää superluonnetta. Puhutaan yrittäjäluonteesta; riskinottajasta ja haasteita rakastavasta puurtajasta.
Tämä mielikuva esti itseäni vuosia aloittamasta yrittämisen. En saa riskeistä mielihyvää vaan puhdasta stressiä, joka vie yöunet ja energian kun ajatukset pyörivät uusien asioiden ympärillä.
Oli myös vaikea niellä ajatus oman ajan mahdollisesta menetyksestä ainakin alkuun sekä siitä, että uhraukset eivät välttämättä olisivatkaan tutun ja turvallisen taaksejättämisen arvoisia.
Uskon nykyään, että jokaiselle luonteelle löytyy oma tapansa toimia yrittäjänä. Tärkeää itselleni oli ajautua tilanteeseen jossa työskentely vieraalle tuntui jo niin tukalalta että riskinotto ei enää näyttänytkään negatiiviselta uhalta vaan pakolliselta. Se vei pelon. Oli vain katsottava mitä tuleman pitää, koska jatkaminen entiseen malliin tuntui mahdottomalta. Tämä ajatus rentoutti astumaan tuntemattomalle maaperälle.
Pelastusrenkaat "ei-yrittäjäluonteelle" ovat mielestäni, luonnollisesti, selkeä riskien minimointi muttei riskeihin keskityminen pelolla. Luottavainen asenne antaa energiaa mutta pelko poistaa sitä. Oikea asenne on uskomattoman tärkeää koska negatiivisuus ja epätoivo estävät usein näkemästä mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja.
Koin itselleni hyväksi urheiluaikoinani käyttämäni mielikuvaharjoittelun, se poisti paljon pelkoa mutta oli samalla järjestelmällinen tapa jäsentää ideoita ja huomata, olivatko ne liian korkealentoisia tai liian varovaisia. Tärkeiksi asioiksi koen myös sen että uskon yritysideaani, se vastaa arvojani ja tunnen siihen intohimoa. Muuten on helppo luopua uskosta kun ensimmäiset vastoinkäymiset tulevat. Mikäli tulevat mutta aika vaikeaa niiltä on välttyä. Vastoinkäyminen on toisaalta sanana huono koska vaikka asiat eivät menisi niin kuin on suunniteltu, ohjaavat ne meitä oikeaan suuntaan.
Halusin antaa yrityksestäni hyvän ensivaikutelman mutta kevyin rahallisin panoksin ja ilman sitoumuksia. Aloitin saatuani muutaman asiakaskontaktin ja hankin vuokratoimiston pysyvän toimistotilan sijaan. Jo se rauhoitti. Ajatus kalliista toimitiloista Helsingistä uusine kalusteineen oli minulle liikaa. Myös suunnitelma b on itselleni ehdoton. Sitä ei tarvitse koskaan toteuttaa mutta sen olemassaolo rentouttaa. Jos asiat eivät suju toivottuun tapaan, "ei-yrittäjäluonne" saa antaa itselleen luvan vaihtaa suuntaa tai luovuttaa ilman taaksejääviä suuria investointeja.
Epätoivon iskiessä kannattaa nähdä itsensä ihannetilanteessaan, ajatella että tavoite on JO saavutettu eikä se vain odota hamassa tulevaisuudessa. Tehdä tunteesta mahdollisimman vahva ja iloita onnistumisesta jo etukäteen. Tämä ajatus rentouttaa ja luo uskoa menestykseen.
~ Annika Laine ~
Tämä mielikuva esti itseäni vuosia aloittamasta yrittämisen. En saa riskeistä mielihyvää vaan puhdasta stressiä, joka vie yöunet ja energian kun ajatukset pyörivät uusien asioiden ympärillä.
Oli myös vaikea niellä ajatus oman ajan mahdollisesta menetyksestä ainakin alkuun sekä siitä, että uhraukset eivät välttämättä olisivatkaan tutun ja turvallisen taaksejättämisen arvoisia.
Uskon nykyään, että jokaiselle luonteelle löytyy oma tapansa toimia yrittäjänä. Tärkeää itselleni oli ajautua tilanteeseen jossa työskentely vieraalle tuntui jo niin tukalalta että riskinotto ei enää näyttänytkään negatiiviselta uhalta vaan pakolliselta. Se vei pelon. Oli vain katsottava mitä tuleman pitää, koska jatkaminen entiseen malliin tuntui mahdottomalta. Tämä ajatus rentoutti astumaan tuntemattomalle maaperälle.
Pelastusrenkaat "ei-yrittäjäluonteelle" ovat mielestäni, luonnollisesti, selkeä riskien minimointi muttei riskeihin keskityminen pelolla. Luottavainen asenne antaa energiaa mutta pelko poistaa sitä. Oikea asenne on uskomattoman tärkeää koska negatiivisuus ja epätoivo estävät usein näkemästä mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja.
Koin itselleni hyväksi urheiluaikoinani käyttämäni mielikuvaharjoittelun, se poisti paljon pelkoa mutta oli samalla järjestelmällinen tapa jäsentää ideoita ja huomata, olivatko ne liian korkealentoisia tai liian varovaisia. Tärkeiksi asioiksi koen myös sen että uskon yritysideaani, se vastaa arvojani ja tunnen siihen intohimoa. Muuten on helppo luopua uskosta kun ensimmäiset vastoinkäymiset tulevat. Mikäli tulevat mutta aika vaikeaa niiltä on välttyä. Vastoinkäyminen on toisaalta sanana huono koska vaikka asiat eivät menisi niin kuin on suunniteltu, ohjaavat ne meitä oikeaan suuntaan.
Halusin antaa yrityksestäni hyvän ensivaikutelman mutta kevyin rahallisin panoksin ja ilman sitoumuksia. Aloitin saatuani muutaman asiakaskontaktin ja hankin vuokratoimiston pysyvän toimistotilan sijaan. Jo se rauhoitti. Ajatus kalliista toimitiloista Helsingistä uusine kalusteineen oli minulle liikaa. Myös suunnitelma b on itselleni ehdoton. Sitä ei tarvitse koskaan toteuttaa mutta sen olemassaolo rentouttaa. Jos asiat eivät suju toivottuun tapaan, "ei-yrittäjäluonne" saa antaa itselleen luvan vaihtaa suuntaa tai luovuttaa ilman taaksejääviä suuria investointeja.
Epätoivon iskiessä kannattaa nähdä itsensä ihannetilanteessaan, ajatella että tavoite on JO saavutettu eikä se vain odota hamassa tulevaisuudessa. Tehdä tunteesta mahdollisimman vahva ja iloita onnistumisesta jo etukäteen. Tämä ajatus rentouttaa ja luo uskoa menestykseen.
~ Annika Laine ~
Kommentit
Lähetä kommentti
Kuulisin mielelläni, jos sinulla heräsi jotain ajatuksia tähän juttuun liittyen.